Kalevala. 16 руна

1.

16 руна
Вяйнямейнен делает
лодку. Иллюстарция
Осмо Бородкина

2.

Kalevalamitta
Vaka vanha Väinemöinen
Sampsa poika pikkarainen
Oli akka Tuonelassa
Kuuhut latvalla kumotti
Laati purtta laulamalla
Liitellessänsä limiä
Pääskyjenkö päälaelta

3.

Kerto eli parallelismi
Synonyyminen/analoginen; säkeiden välinen
kerto:
Oli viestävä venoista,
uutta purtta puuhoavana
Nenässä utuisen niemen,
päässä saaren terhenisen
Kenpä puuta, etsimähän,
tammea tavoittamahan

4.

Säkeensisäinen kerto:
Meni mäen, menevi toisen
Anaforinen kierto:
Lauloi virren: pohjan puuttui,
lauloi toisen: liitti laian;
lauloi kohta kolmanneksi...
Enkä ole hoikka huolainniekka
enkä ontelo sisältä

5.

Kertopari
Lyhykäinen Tuonen tytti,
matala Manalan neiti.
Ketjukerros
Samana kesäisnä yönä
samalla vesikivellä
Jotta vieläkin vitahan,
jottei päästä Väinämöisen
Numeraalit
Sa'an saapi taimenia,
kävi viikon vitsikkoa,
tuhat emon alvehia
viikon toisen tuomiokka,
kolmannen katajikkoa...

6.

Rinnakkaismi
Vaka vanha Väinämöinen
tietäjä iän-ikuinen
Pellervoinen, pellon poika,
Sampsa poika pikkarainen
Lyhykäinen Tuonen tytti,
matala Manalan neiti

7.

Kuuvannollisia ilmaisuja
Haapa haastoi kummemmasti,
sataoksainen osasi
Rekosen rakentoani,
laulukorjan laatiani
Ei minusta purtta tulle,
kuuen kaaren kantajata!

8.

Dialogikertus
Mitä, mies, tahot minusta,
kuta kuitenkin hala'at?
Tuotapa tahon sinusta,
tuota etsin ja hala'an...
Tuo venettä, Tuonen tytti,
lauttoa, Manalan lapsi
Vene täältä tuotanehe...

9.

Vahva alkusointu
Puita puuttui purren seppä...
Tammea tavoittamahan...
Astua ajattelevi...
...uros untelompikana!
Heikko alkusointu
Väinämöiselle venoksi...
Kolmannen katajikkoa...
Loisi lempiluottehia...

10.

Loppusointu
Lyhykäinen Tuonen tytti,
matala Manalan neiti
Sija on siellä syyllisillä,
vuotehet viallisilla,
Alus kuumista kivistä,
palavoista paateroista,
peitto kyistä, käärmehistä.

11.

Epiteetit
Pysyvä: Vaka vanha
Väinämöinen
Synty-ja kotoperän mukaan:
Sampsa poika Pellervoinen,
Tuonen tytti
Koristellinen: utuinen niemi,
terheninen saari, uros unta,
poika koukkusormi,
rautanäppi

12.

Vertaus
Parempi sinun olisi
Eip' on mies pahempikana,
uros untelompikana
Antiteesi
Äijä on sinne saanehia,
vähä tuolta tullehia
Mies makasi, vaate valvoi

13.

Metafora
Saarvana sara'ikkohon;
matoi rautaisna matona,
kulki kyisnä käärmehenä.
Tammi taiten vastaeli,
osaeli puu omena...

14.

Personifikaatio
Haapa haastaen sanovi,
itse kielin kerkiävi
Honka vastata hotaisi,
itse äänehen ärähti
Rautu mun Manalle saattoi,
teräs tempoi Tuonelahan.

15.

Liioittelu
Pellon peuroja levitti,
oravia suuren orren.
Onomatopoeettiset ja deskreptiiviset verbit
Kolahuttaa глухо ударять
sorrutella повергнуть
halkaista расщепить надвое
taputella похлопывать
kuumottaa издалека виднеться
huikahuttaа звать громко
hurahdella быстрое действие
herahdella скатиться